Funne Elviira

Miten pienen koiran elämä mullistaa arjen

Kun olin tullut siihen tulokseen, että otan sittenkin koiran (edellisen kuolemasta 2 vuoden päästä), tein perusteellista harkintaa. Sen pitäisi olla pystykorvatyyppinen kuten edellinen lapinkoirani. Sen pitää olla pieni, sellainen joka ei vedä huonojalkaistakaan kumoon. Joku ehdotti kissaa, mutta äitini on kissalle allerginen, se piti sulkea pois....

Eräänä kesänä kaadoin puita moottorisahalla mökilläni. Kun olin tehnyt sitä monta päivää, aloin nähdä maisemat moottorisahan näkökulmasta. Nyt olen koirani kanssa samassa tilanteessa, näen, kuulen ja haistan asioita, joita en aiemmin edes havainnut. Pentunäkökulma on tuonut elämääni uusia havaintoja.

Olen viime päivät valitellut sitä, kuinka rasittavaa on pienen suolistovaivaisen koiranpennun kanssa. Sisätauteihin erikoistuneelle eläinlääkärillekin piti viedä Tampereelle asti ja ostaa kallista ruokaa, voi voi kun on vaikeaa. Eikä pentu ole oppinut sisäsiistiksi, pissailee ja kakkailee sisälle heti, kun en hetkeen ole sitä vahtinut. Kun...

Heräsin kuudelta, kun Funne raapi sängynlaitaa. Nenääni kantautui tuttu kakan haju ja nostin päätäni nähdäkseni, että sievä kiekura oli ilmaantunut aivan oikeaan paikkaan: kenkäkaukaloon. Otin vessapaperin ja otin kakan siihen ja vein vessanpönttöön, pesin käteni tottuneesti ja palasin makuuhuoneeseen varoen, jos koira on oven takana. Ja olihan se,...

Asun rivitaloalueella, jossa on myös jonkin verran lapsiperheitä. Muutamat tytöt ovat käyneet luonani parin vuoden ajan ja he kutsuvat minua Taigu-mummiksi, koska Taigun kuoltua se tuntui oikealta nimitykseltä. Jopa naapuritalon vähän vieraammat lapset tietävät, että minä olen Taigu-mummi.

Olimme sopineet, että haen koiran keskiviikkona 12.6. ja veljenvaimo lähtee mukaan. Ostin pienen kuljetuskopan 30 euroa ja sinne laitoin peitteitä pehmusteeksi. Ajelimme Hyvinkäälle ja kahvikupposen ajan auto latautui lähes täyteen. Sillä pääsee nyt sähköllä takaisin Lempäälään.

Minulla oli Suomen lapinkoira Taigu lähes 14 vuotta. Se kuoli maaliskuussa 2022. Tämä kuva on viimeiseltä elinpäivältä. Surin kaksi viikkoa oikein aktiivisesti, kuljin entiseen tyyliin yhteisiä lenkkireittejä, kerroin ihmisille koiran kuolemasta, keräsin sen karvoja purkkiin ja suurensin sen kuvia joka paikkaan. Toisaalta olin helpottunut, sillä...