Halusin saada muuta ajateltavaa

Heräsin kuudelta, kun Funne raapi sängynlaitaa. Nenääni kantautui tuttu kakan haju ja nostin päätäni nähdäkseni, että sievä kiekura oli ilmaantunut aivan oikeaan paikkaan: kenkäkaukaloon. Otin vessapaperin ja otin kakan siihen ja vein vessanpönttöön, pesin käteni tottuneesti ja palasin makuuhuoneeseen varoen, jos koira on oven takana. Ja olihan se, halukkaana pääsemään jo suurempaan maailmaan eli olohuoneeseen ja siitä mahdollisesti pihaan. Otin Funnen hetkeksi viereeni ja se oli niin suloinen ja rauhallinen, hellyydenkipeä. Silittelin sitä ja samalla tajusin, että unet karisivat enkä saisi enää unta. 

Halusin saada muuta ajateltavaa ja otin koiran, tuli mieleeni, kun aamutuimaan punnitsin oikean määrän papanoita ja osan laitoin likoamaan. Laitoin kymmenen papanaa pieneen palloon, josta koira saisi itse palloa pyöritellen papanoita ensinälkään. Papanoita pehmennetään 15 minuuttia, ja laitan se ruuaksi piimän kanssa. Tein siinä odotellessa listan, mitä muuta ajateltavaa on tullut pennun myötä viimeisen kuukauden aikana.

Huomioni kiinnittyy 90-prosenttisesti koiranpentuun.

Kuljen päivät pitkät verkkareissa

Katson harvoin peiliin, vain kauppaan lähtiessä

Herään 6-7 välillä

Yöunet keskiarvo 6,5 h

En ole käynyt lenkillä kuukauteen 

Askeleita ja kaloreita vähemmän, seisomista enemmän

Käyn kaupassa nopeasti, tarkan suunnitelman mukaisesti (äiti hoitaa koiraa silloin)

Olen oppinut käyttämään sähköautoni lisäilmastointia (kun koira jää viideksi minuutiksi autoon) 

Pilatesta olen harjoittanut vain muutaman kerran (ja silloinkin pentu hyppi hätääntyneenä ympärillä)

Koti on sisustettu koiralle (lattia on täynnä leluja ja johdot on piilotettu)

Kerään 4 kertaa päivässä kakkoja (vessapaperiin ja pönttöön)

Talouspaperin kulutus kasvanut roimasti (sillä pyyhitään pissat)

Olen tulkinnut pihan verkoilla ja erilaisilla esteillä, ettei koira pääse kukkapenkkiin tai karkaamaan aidan raosta (silti se yrittää, miksiköhän?)

Olen tavannut ihmisiä enemmän kuin koko talven aikana 

Kävelen varoen, että en astu koiran päälle

Kun istun työtuolillani, en liikuta sitä, ennen kuin katson, onko koira tuolin alla

En ole käyttänyt säätönojatuolia (koska siinä on sähköjohto ja koira menee tuolin alle)

Astun monta kertaa päivässä pissaan (ja pesen joko jalkojani tai sukkia jatkuvasti)

Pesen lattiat joka toinen päivä

Testini osoittaa, että olen saanut muuta ajateltavaa. Arkiset toimetkin ovat muuttuneet radikaalisti. Koira kasvaa ja alkaa oppia pikkuhiljaa asioita. Kuvassa Funnella oli lyhyt rauhallinen hetki. Eikö huomaakin, että Funnesta tulee määrätietoinen, rohkea ja oppivainen koira.