Intensiiviset neljä päivää

Olimme sopineet, että haen koiran keskiviikkona 12.6. ja veljenvaimo lähtee mukaan. Ostin pienen kuljetuskopan 30 euroa ja sinne laitoin peitteitä pehmusteeksi. Ajelimme Hyvinkäälle ja kahvikupposen ajan auto latautui lähes täyteen. Sillä pääsee nyt sähköllä takaisin Lempäälään.

Funne juoksi kahdeksan kleinspitzin kanssa ympäri taloa. Kirjoitimme paperit ja sain repullisen ja ison kassin kuivamuonaa, ensipannan, ensilelun ja ohjeita roppakaupalla. Maksoin 1600 euroa puhelimen kautta kasvattajan tilille. Kätevää nykyään. Koira painaa vajaan kilon, joten kilohinta on kova. Mutta on kasvattaja tehnyt paljon työtäkin tähän hetkeen asti. Arvostan! Kasvattaja sanoi, että häneen voi olla yhteydessä vaikka kuinka paljon, hän antaa neuvoja mielellään.  Ja niin lähdettiin, Funne häkissä ja veljenvaimo vieressä takapenkillä. Koira vinkui noin puoli tuntia, kunnes asettui kaikessa rauhassa nukkumaan ja nukkui loppumatkan. 

Minulle oli neuvottu, että omaan pesään (kangasrakenteinen aika iso häkki) kannattaa laittaa nameja ja leluja, että koira tottuu menemään sinne mielellään. Pienensin yhdestä pussista pieniä nameja murusiksi pesään ja se söi innokkaasti. Olin ostanut sellaisen pyöreän pedin, josta väitettiin, että se luo turvallisuuden tunnetta. Kun se meni sinne ja asettu loikoilemaan, olin ihan onnessani.  

Päätin, että petaan petin ensimmäiseksi yöksi lattialle. Laitoin häkin kiinni ja se vinkui siellä. Laitoin käden pesään ja puhuin rauhoittavasti. Kuuntelimme puhelimesta Sari Valton asiaohjelmaa, jossa kolme naista jutteli avioeroista. Kun ohjelma loppui, Funne vinkui. Toinen puheohjelma loppui ja taas se vinkui. Laitoin käden pesään ja käteen tuli jotain märkää. Se oli kakkaa. Kahden tunnin välein se kakkasi löysää pitkin lattioita. Pieni matto oli kakassa, pyyhe ja sen tassut ja takapuoli levitteli lisää ympäriinsä. No mutta, tämähän oli tiedossa, ajattelin. Siivoilin sen yön. Muutaman tunnin nukuin lopuksi koira vieressäni sängyllä. 

Pari seuraavaa yötä sama jatkui ja olin jo varma, että koira kuolee. Kasvattaja toppuutteli ja neuvoi, että laita vaan tiettyä ruokaa sen ja sen verran. Kyllä se siitä. Olin antanut nameja, joita se ei ollut aiemmin syönyt ja ehkä liikaa. Ja kolmantena yönä tuli enää pieni löysä ja aamulla melko kiinteä kakka. Neljäntenä aamuna ilmaantui kenkäkaukaloon ihan normaali kakka, ja ihmettelin, miten onnellinen siitä voi ollakin. Kenkäkaukalo (5 e) oli muuten lopulta ratkaisuni pissapyyhkeiden ja sanomalehtien sijaan. Se kylläkin leikkii siellä myös pallon kanssa, mutta joskus on pissa ja kakka sinnekin osunut.

Minulle oli selvää, että seuraavat kahdeksan viikkoa ovat sen elämän tärkeimmät.  Ympäristön turvallisuus ja luottamus! Ulkona peitin kaikki mahdolliset kolot, joihin se voisi mennä, esimerkiksi terassin alle. Aitasin kukkapenkin. Hain kevytsoraa terassin reunoille. Funne otti heti suuhunsa kevytsorasta kiven. Peitin soran tekonurmella. Leikkasin nurmikon matalaksi. Silti se syö koko ajan jotain ja juoksen sen perässä ja tutkin sen suusta roikkuvia heiniä ja multapaakkuja.

Olen rajannut olohuoneesta alueen, jossa ei ole johtoja eikä mitään vaarallista. Vanha iso ilmoitustaulu toimii porttina. Matot on pois ja aina silloin tällöin löytyy pieni kirkas pissaläikkä milloin mistäkin. Pari kertaa olen päästänyt tutustumaan suureen maailmaan kuten kylpyhuoneeseen, eteisen kenkiin ja makuuhuoneeseen.

Ensin sen pitää tottua omaan kotiinsa ja tuntea minut. Ulkona voi kulkea enemmänkin. Ihmisiä saa tavata, mutta ei mennä vielä vieraisiin sisätiloihin pariin viikkoon. Tärkeintä on perusluottamuksen saaminen. Kuulostaa tutulta, ihmislapsen kasvatukselta. Ja sen pitää saada nukkua! Sitten kun se nukkuikin oikein pitkään, ajattelin heti, että onko se normaalia. Googletin, että pentu voi nukkua 20 tuntia vuorokaudessa. Laskin äkkiä, että on normaalin rajoissa. Huomasin, että se rauhoittuu, kun kuulee ihmisten puhetta, erityisesti, jos puhun kaiutimen kautta puhelimessa. Siispä pitkiä puheluita. Alussa kävin vessassa ja puhuin pöntöllä itsekseni. Radio on päällä koko ajan, Ylen ykkösellä, jossa on enimmäkseen puhetta ja klassista musiikkia. 

Nyt on neljäs päivä ja koira on tavannut tähän mennessä 10 eri ihmistä. En ole katsonut peiliin ja olen pukenut aamulla päälleni jotain vaan. En ole istunut tietokoneen ääressä. En ole muistanut syödä ajallaan. Koira on käynyt pihalla lenkillä remmissä, mutta ei ymmärtänyt sitä yhtään vaan yritti syödä remmiä. Hain postin koira puseron sisässä. Äidin luona kävin parina päivänä ja vain pihassa. Se löytää heti sellaisen paikan, joka olisi vaarallinen, kuten äidin terassin reuna, jota en ollut tarkastanut. Siihen kasattiin kaikenlaista estettä. 

On ollut intensiiviset 4 päivää. Onneksi tiesin tämän etukäteen, siksi tämä on enemmänkin vaan mukavaa ja erilaista. On niin hienoa nähdä, miten se oppii joka päivä uusia asioita. Tänään se pyysi ruokaa ja hellyyttä. Alamme oppia toistemme tapoja, on syntymässä yhteys. Meillä on Funnen yhteishuoltajuus 90-vuotiaan äitini kanssa. Äiti on käynyt joka päivä täällä ja Funne rakastaa erityisesti hänen jalkojaan, koska niissä on tukisukka ja paksu sukka päällä. Sitä on niin kiva purra.