Kaksi kertaa päivässä 10 minuuttia

Asun rivitaloalueella, jossa on myös jonkin verran lapsiperheitä. Muutamat tytöt ovat käyneet luonani parin vuoden ajan ja he kutsuvat minua Taigu-mummiksi, koska Taigun kuoltua se tuntui oikealta nimitykseltä. Jopa naapuritalon vähän vieraammat lapset tietävät, että minä olen Taigu-mummi. 

Kerroin parille tytölle, että koira on tulossa. Kuinka monta yötä, he kysyivät, mutta eivät sitten muistaneet sitä ja sain pari päivää olla vielä rauhassa. Perjantaina he näkivät pennun pihalla. Sanoin, että neljältä saa tulla katsomaan sisälle. Toisella tytöistä oli kellopuhelin. Tasan neljältä ovikello soi. Kerrattiin säännöt: koiran pitää tulla itse luokse, ei saa hyppiä ja pitää varoa, ettei astu tai istu päälle, sillä se on niin pieni. Funne innostui tyttöjen roikkuvista hiuksista ja se hyppi ja repi niitä. Neuvoin, että anna lelu tilalle. He oppivat sen heti. Olimme ulkona ja Funne riehui aivan innoissaan. Se tykkäsi selvästi pikkuihimisistä. Lupasin, että seuraavana päivänä saa tulla kymmeneltä ja 10 minuuttia kerrallaan. 

Lauantaina ovikello soi tasan kymmeneltä ja kaksi virkeää tyttöä oli ovella. Funne oli innoissaan. Tytöt istuivat lattialla ja leikittivät sitä ja pitivät välillä sylissä. Funne meni jostain syystä yhden tytön alapäätä haistelemaan jatkuvasti. Ja saman tytön hiukset houkuttelivat. Toinen tytöitä: miks se menee koko ajan vaan ton luokse? Ota lelu ja houkuttele, sanoin. Ja se onnistui. Sitten Funne meni ylikierroksille ja sanoin, että seuraavan kerron voitte tulla neljältä.

Kun olin myöhemmin Funnen kanssa pihassa ja kuului jostain lasten ääniä, se kallisti päätään ja kuunteli tarkasti. Lasten äänet kantautuvat koiran korviin kirkkaina ja korkeina. On hyvä, että se tottuu lapsiin.

Tasan neljältä ovikello soi ja homma alkoi. Kohta tuli kolmas tyttö ja samaa jatkettiin. Ohjasin tyttöjä ottamaan yksi leikki kerrallaan, vähän aikaa syliin ja jos puree niin antaa tilalle lelun. Sitten tytöt alkoivat setviä omia kolmoisdraaman tilanteita. Joku koki, että hänet oli eilen jätetty yksin. Kaksi kiisti ja väitti, että hän oli itse halunnut lähteä. Kukaan ei antanut periksi. Lopuksi todettiin, että on tosi kurjaa, jos joku jätetään porukasta, pitää yrittää olla kaikkien kaveri. Tämän selkkauksen ajan koira oli ihan rauhallinen.

Kolme naista! Onko mahdollista, ettei jotain aina olisi kahdella yhden toiminnasta supistavaa? Oma kokemukseni on, että tämä jatkuu vanhuuteen asti, jos on jatkuakseen. Yksi tytöistä sanoikin, että me tullaan toimeen hyvin, mutta noi kaksi ei tuu ollenkaan. Voi tätä elämää!