Miltä niinku tuntuu?
Kaikki alkaa olla kohdillaan. Väitöspäivä on 25.11. Helsingin yliopiston Kielikeskuksen juhlasalissa klo 11. Väitöstilaisuuden jälkeen on tarjolla kahvit ja jotain. Väitöksen voi seurata myös netistä osoitteessa:
https://video.helsinki.fi/unitube/live-stream.html?room=l13
Kun lähetys laitetaan päälle, näkyy video suoraan linkistä. Mikrofonit ovat automaattisesti katsojilla kiinni.
Väitöksen jälkeen pidän akateemiselle väelle pienen päiväkaronkan Katajanokan vankilassa. Seuraavana päivänä pidän 40-vuotisille ystävilleni karonkan Pakin tuvalla. Siitä viikon päästä kotiseutukaronkan Lempäälässä kahvila Siirissä, jossa olen tuhannet kerrat käynyt nauttimassa välietappikahvit.
Olen tehnyt päivät pitkät puheita: Lectio (väitöksen alussa max 20 min), karonkkapuhe, ystäväkaronkkapuhe, kotiseutupuhe. Hoksasin, että käyn elämääni taaksepäin. Ensin 6 vuotta tutkijaporukan kanssa, sitten 40 vuotta aikuiselämän ystävyyksiä pääkaupunkiseudulla ja lopuksi parikymmentä vuotta Tampereella alkaen nopeasta syntymisestä Mariankadun synnytyssairaalaan. Valitettavasti ulkopuolelle karonkoista jää valtava määrä ihmisiä: omia sukulaisia, entisiä työkavereita vuosien varrelta ja muita mukavia ihmisiä. Mutta onneksi heillä kaikilla on mahdollisuus tulla väitöstilaisuuteen, tavata siellä minut ja juoda kuppi kahvia. Lähettelin kutsuja ja ilmoittautumislomakkeen näihin kaikkiin erikseen, jotta olisi jonkinlainen kuva siitä, paljonko väkeä on tulossa.
Minulta on kysytty, miltä nyt tuntuu? Onneksi on ollut niin paljon tekemistä, että ei ole ollut aikaa istua ja miettiä. On mukavaa saattaa tämä päätökseen, onhan tätä kuusi vuotta tullut tahkottua. Olen tehnyt väitöstiedotteen ja viikkoa ennen tehdään vielä mediatiedote, joten valmistaudun siihenkin, että tämä voi kiinnostaa laajemminkin. Mietin, mikä tässä olisi oleellista ja ytimekkäästi voisi ilmaista. Olen kuullut monia väitöstilaisuustarinoita, mutta jotenkin ajattelen vaan, että minulle tulee sitten sellaiset kun tulee, minun näköiseni. Olen nähnyt itseni mielessäni astelevan alas portaita hitaasti ja kaikki väitöksessä tapahtuvat vaiheet olen kelannut moneen kertaan. Hienoa se on! Kova homma oli päästä tähän pisteeseen.
Allaolevassa kuvassa: tältä tuntuu 3 viikkoa ennen väitöstilaisuutta.
