Myötämäkeä

Kirjoitin kesä-heinäkuun esitarkastajan osoittamia korjauksia väitöskirjan käsikirjoitukseen. Elokuun ajan veivasimme vielä niitä ohjaajien kanssa. Syyskuun alussa lähetin tekstin uudelleen esitarkastukseen. Olin tyytyväinen. Teksti oli hioutunut paremmaksi. Runsaan viikon päästä sain tekstin takaisin ja puoltavan lausunnon, vaikka esitarkastajalle oli annettu aikaa kaksi kuukautta! Kiitos ja kumarrus. Oli syyskuun puoliväli. Sitten vain viimeistelemään.

Olen parempi ennakoimisessa kuin viimeistelyssä. Yleensä teen ajoissa asiat, mutta viimeistelyn viimeistelyn viimeistely on minulle vaikeaa. Eikö tämä nyt jo kelpaa? Aki Kaurismäki sanoi jossain haastattelussa, että mainos oli käynyt kymmenen ihmisen tarkastuksen läpi ja lopullisessa versiossa oli yksi nimi väärin. Viimeistely on tärkeää. Viimeistelen vieläkin, 7.10., ja pian lähetän materiaalin vastaväittäjälle luettavaksi. Taittoon teksti lähtee 25.10. Tiedekuntaneuvoston kokous 31.10. päättää lopullisesti väitöspäivästä ja nimeää paikan ja vahvistaa henkilöt. Sen jälkeen väitöskirja painetaan. Olen kuvannut kansikuvan jo toukokuussa naapurin lasten kanssa. Kannatti ennakoida!

Asiat etenivät hyväksynnän jälkeen seuraavasti: ehdotin väitöspäivää ja myöhemmin myös varapäiviä. Päivä pitäisi sopia minulle, kahdelle ohjaajalleni, vastaväittäjälle ja tiedekunnan edustajalle. Kävi ilmi, että kyseisellä viikolla olisi kansalliset Kasvatustieteen päivät, joten ne päivät piti vetää yli. Jäljelle jäi lauantai. Lopulta se sopi kaikille. Sitten miettimään kaikkia yksityiskohtia: Tarjoanko väitöstilaisuuden jälkeen jotain? Miten voin tietää, kuinka paljon sinne tulisi ihmisiä? Missä karonkka, ketä sinne kutsun? Moneltako? Mitä puhun väitöstilaisuuden alussa 20 minuuttia? Ja ja ja ja, paljon päätettävää, mutta myötämäessä. 

Myötämäki alkoi, vaikka paljon on tekemistä ja aikaa on ihan hyvin, sillä väitöstilaisuus on marraskuun lopussa. Iloinen asia on, että äitini muuttaa tuohon ihan lähelle marraskuun alussa. Ja sain vihdoin terassin rakennettua takapihalleni. Muistan sanonnan: "Kun mieli on väsynyt, rasita ruumista. Kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä". Kun eilen olin koko päivän ulkona ja ruuvasin terassilautoja, kaikki mielessä pyörivät ratkaisemattomat asiat jäivät taka-alalle. Ruuvaaminen rentouttaa.