Nysse haluaa nukkua

Katseet kohtaavat auringon noustessa.

Me opettelemme tuntemaan toisiamme. Aamulla kuudelta herään siihen, että kuuluu pieni vingahdus. Avaan silmäni ja minuun katsoo vähän kauempaa kaksi virkeää pennunsilmää. Sanon, että nyt nukutaan vielä. Ja nukun puoli tuntia ja herään ja nostan vähän päätäni. Funne katsoo minua anovasti, että eikö jo voitaisi nousta. Nousen ja nukun sitten päiväunet samaan aikaan kuin Funne. 

Ei.

Kun olen tämän maagisen sanan sanonut, on varmaa, että Funne pysähtyy hetkeksi ja kääntyy katsomaan minua. Mutta kohta se menee ei-paikkaan uudestaan. Erityisesti, jos kysymyksessä on aidanrako tai suuri kurpitsanlehti.

Funne!

Se tulee luokse. Se tulee syliin, mutta vain vähäksi aikaa ja senkin ajan se puree sormia vuorotellen. Sitten taas mennään. Se saa hepulin, juoksee ympäriinsä ja vaihtaa suuntaa nopeasti. Riehumisen jälkeen se joko kakkaa tai alkaa nukkua. Funne tulee minun jalkoihini ja painaa päänsä maahan ja silmät kiinni. Huomaan, että nyt se nukkuu, enkä viitsi siitä lähteä mihinkään ennen kuin se menee syvään uneen.