Pentunäkökulma

Eräänä kesänä kaadoin puita moottorisahalla mökilläni. Kun olin tehnyt sitä monta päivää, aloin nähdä maisemat moottorisahan näkökulmasta. Nyt olen koirani kanssa samassa tilanteessa, näen, kuulen ja haistan asioita, joita en aiemmin edes havainnut. Pentunäkökulma on tuonut elämääni uusia havaintoja. 

Aamukaste, ensimmäinen hämärä ilta, kova tuuli, kaukaa kuuluva koiran haukunta, räystäästä tippuvat tipat, roska-autosta kuuluvat äänet, naakkaparvi, viemärinkansi, rappuritilään astumattomuus, pihlajanmarjaterttu maassa, pyörivä aroniamarja, rantaveden välke, kirkkaat lasten äänet, tien varteen ilmestynyt sininen valokuitukaapelikela, kalteva sillan alla oleva mäki, vieras metsäpolku, tummarusokin siemenet turkissa, hiljaisella kadulla kaukana kulkeva ihminen, pienen luun syömisen vaikeus, ulos kakkaamattomuus, sisäpissa, ovikello, koputukset ovella, ruohotuppo, tupakantumppi, jäniksenpapana, huonekalunappi, sohvan ja lepotuolin kulmat, tuotelaput kankaassa, kaukaa herkun haistaminen, pöytäliinan laskeutuvat kulmat, vihreä pitkä ruoho, oman pökälekakan syöminen, kakkojen peittäminen pihassa kukkapurkeilla ja kartonkirasioiden repiminen, muutamia mainitakseni. 

"Tämä on varmaan kiva koiralle" sanon, ja säästelen kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita, joilla voi leikkiä ja pureskella. Tai: "En voi nyt rapistella, koska koira luulee saavansa herkkua".  Koiran pissa-astiaan en ole laittanut enää sanomalehteä, koska sanomalehden repiminen on hauskempaa kuin siihen pissaaminen.