Lapsinäkökulma

Oman tutkimukseni taustalla on lapsinäkökulmainen ajattelu. Sitä voidaan kuvata vaikkapa näin:

Lapsinäkökulmaisessa tutkimuksessa tutkija kuuntelee lasten viestejä, analysoi lasten kokemuksia ja tapoja toimia. Myös yhteisölähtöisyys on oleellista. Lasten toiminta sijoittuu aina johonkin toimintaympäristöön ja sen ihmisiin. Siksi tutkimuksen kohteeksi nousevat myös aikuisten kanssa tapahtuva vuorovaikutus ja muut lapset, ja näin ollen lapsinäkökulmainen tutkimus on luonteeltaan yhteisölähtöistä. (Karlsson 2012). Tässä tutkimuksessa menetelminä ovat etnografinen havainnointi päiväkotiryhmissä, kasvattajien keräämät lasten jutut, sadut ja videot sekä kyselyt ja haastattelut. Lapset siis myös osallistuvat tiedon tuottamiseen. 

Ja voidaan kuvata näin, miten tutkitaan lasten omia juttuja:

Lasten kertomille saduille on ominaista tiiviys, leikinomaisuus ja yksilöllisyys. Lapset kertovat aivan omanlaisia juttuja ja lasten huumoria sisältäviä oivalluksia, joita aikuiset eivät välttämättä edes ymmärrä. (Riihelä 2005). Onko sama ilmiö lasten välisen huumorin kohdalla? Tutkimukseni tarkoitus on tavoittaa lasten välistä huumoria heille ominaisessa ympäristössä, siellä missä lapset ovat yhdessä: päiväkodissa. Tavoitteena on myös tuoda lasten yhteisöihin huumoritietoa, ymmärtämystä ja keinoja käyttää huumoria arjen toiminnoissa.

Luettavaa: 

Karlsson, Liisa. 2012. Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen ja toiminnan poluilla. Teoksessa: Karlsson, L. & Karimäki, R. (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan.Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura. 17-63.

Riihelä, Monika. 2005. Leikisti saduttamalla. Teoksessa Piironen, M. (toim.) Leikin jättiläinen. Helsinki: WSOY.